Sivut on tehnyt yhdistyksen sihteeri, Maria Laru. Sivujen tekijällä on kaksi dysfaattista poikaa. Vanhemmalla kaverilla, Joukolla on todella vaikea kielenkehityksen häiriö ymmärtämisen ja puheen tuoton alueella, nuoremman kaverin, Jounin häiriö on lievempi. Osaltaan varmaan vaikuttaa myös se että nuorempi on syntymästään saakka saanut tukea puhetta tukevista kommunikointimenetelmistä, viittomista ja pic-kuvista, jotka otettiin vanhemman kanssa käyttöön jo ennen pikkuveljen syntymää. Lisää juttua pojista löydät täältä. Perheen kahdella lapsella on todettu tarkkaavaisuushäiriö, avaruudellisen hahmottamisen ja visuomotorisen eli käsi/silmäyhteistyön toiminnan häiriö (elikkä MBD). Tilanne panee miettimään olisiko MBD ja Dysfasia jollain tavoin hahmottamisen häiriöiden eri ilmenemismuotoja, meidän perheen MBD lapset Joonas ja Johanna ovat kielellisesti lahjakkaita, psykologien tekemät suoritusprofiilit ovat juuri päinvastaiset kun vertaa meidän dysfaatikkojen suoriutumista ja MBD lasten suoriutumista. Ajatuksia asiasta. Voitte uskoa että meillä välillä rytisee kun Jouko hermostuu siskon suunsoittoon. Kun ei kielellä pärjää otetaan voima ja fysiikka käyttöön, tyttö taas ei aina jaksa ymmärtää miksi toinen käy käsiksi vaikka hän vain sanoo. Seuraavassa muutama oma tuumailu asiasta Pienen
ihmisen aivot ovat merkillinen kapistus. Loppujen lopuksi taitaa olla niin että
yleisimmät "aivoperäiset" ongelmat - dysfasia, epilepsia, MBD,
autismi - ovat
jotenkin sukua toisilleen. Samankaltaisia
oireita tuntuu olevan kaikkien ryhmien edustajilla. Meidän perheessä on kaksi dysfaattista lasta ja kaksi MBD oireista lasta,
joilla on ongelmia avaruudellisen hahmottamisen sekä käden ja silmän yhteistyön
alueella. Asioita tuumaillessani
olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että jokaisella lapsellani on
hahmotushäiriö. Dysfaattisilla lapsilla hahmotushäiriö on kuulohahmottamisen
alueella ja puheen tuoton alueella, mbd-lapsilla sitten näköhahmottamisen
alueella. Perusongelma on kuitenkin siinä etteivät aivot kykene käsittelemään tietoa, joka tulee aistien välityksellä
aivoihin ns. normaalilla tavalla. Lisäongelmia tulee
sitten kehon hahmottamisen vaikeuksista -
motorista kömpelyyttä, vaikeuksia koordinoida liikkeitä. Samoin
tuntoaistin välittämää tietoa aivot käsittelevät normaalista
poikkeavalla tavalla, jos toinen hipaisee se voi lapsesta tuntua lyönniltä ja
omien voimien arviointi voi myös pettää. Ongelmat ovat osittain
samankaltaisia ja vaihtelevat suunnattomasti eri lapsilla. Tuntuu että
kielelliseltä alueelta lahjakkaiksi todettujen MBD lastemme kuullunymmärtäminen
loppuu silloin kuin kiukku saa vallan, sen jälkeen kuullunymmärtäminen
on lähinnä luullunymmärtämistä. Olimme kolmen vammaisjärjestön yhteisellä viikonloppuleirillä ja siellä
tutustuin epileptikkolapsiin ja ennen kaikkea heidän äiteihinsä ja huomasin,
että myös epileptikkolapsilla on samoja ongelmia kuin omillani - hahmotushäiriöitä
ja tarkkavaisuusongelmia, vaikeuksia puheen kanssa. Yksi yhteinen piirre näillä erityislapsilla on myös. Ulkopuolinen ei näe päällepäin lapsen vammaa. Normaalien lasten joukossa lapsi kiinnittää huomiota poikkeavalla reagoinnillaan ja käytöksellään, samoin kaupassa tai kadulla liikkuessaan. Vanhemmilta ottaa oman aikansa ennen kuin lapsen kanssa kehtaa lähteä liikkeelle, mutta loppujen lopuksi ongelma ei ole vammaisen lapsen tai hänen vanhempiensa jollei yhteiskunnan muut jäsenet osaa lapseen suhtautua. Joskus pieni selittely on paikallaan, on hyvä jos oman pihan väki tietää lapsen erityisongelmat ja osaa ottaa ne huomioon. Ja sitten television katselusta Dysfaattisen
lapsen kasvattaminen taitaa olla aikalailla kaikkien kasvatusoppaiden vastaisten
menetelmien ja ratkaisujen sillisalaatti. Paljon puhutaan esimerkiksi television
haitallisista vaikutuksista lapsiin mutta asiaa ajateltuani ja asioita omien
poikieni kohdalla mietittyäni olen hieman toistamieltä asiasta ainakin mitä
meidän dysfaatikkoihin tulee. Asiantuntijoiden
mukaan näiden lasten leikki on mielikuvitusköyhää, urautunutta ja toistavaa.
Juoksemista ja meuhkaamista, kun ei ole keinoja muihin juttuihin. Meillä on
poikien huoneessa hillittömät ukkotaistelut (Spidermanit vastaan mitä
ihmeellisimmät hirviöt), Playmobil hahmoilla käydään läpi koulupäivän
tapahtumia, autot ajelee erilaisilla radoilla, ritarit ja ninjat taistelee,
rosvot sekä poliisit jahtaavat toisiaan ja leikkejä on jos jonkinlaisia.
Legoista ja puumekanoista
rakennellaan robotteja ja ajopelejä. Ei
todellakaan laisinkaan mielikuvitusköyhää. Pojat ovat ikänsä saaneet katsoa
telkkarista piirrettyjä ja lastenohjelmia, dokumenttifilmejä, eläinfilmejä, suoria lähetyksiä
kaapelitelevision kanavalta ja kotimaisia muilta kanavilta, videoita oman
valinnan mukaan. Järkeni mukaan lapsen on saatava jotakin kautta materiaalia
leikkiinsä. "Normaalit" lapset saavat tämän materiaalin saduista,
tarinoista ja muusta kielellisestä tiedosta mitä päivän mittaan tulee. Mutta
miten sellainen lapsi, jolle puheen ymmärtäminen on suunnattoman vaikeaa voisi
saduista ja tarinoista leikin aineksia saada ? Visuaalinen kanava on
suunnattoman tärkeä näille lapsille ja mitenpä muuten sitä kuvallista
tarinaa saa kuin television kuvaruudusta. Voihan sitä yrittää noudattaa ohjeita antaa lapselle kielellistä materiaalia, lukea paljon ja katsella kirjoja yhdessä. Mutta mitenpä luet sadun sellaiselle lapselle joka kirjan nähdessään suurin piirtein juoksee kädet korvilla karkuun tai saa pienimuotoisen raivarin. Aikuinen voisi kuvitella itsensä kuuntelemaan jollain vieraalla kielellä (jota ei hallitse kovin hyvin) luettua satua. Kun ymmärtää sanan sieltä toisen täältä eikä oikein pysty edes muistamaan tarinan alkua niin ei siinä kauaa viitsi kuunnella. Kuvakirjat olivat meillä hyvin pitkän aikaa ainoat kirjat joita suostuttiin katsomaan eikä pitkien satujen kuuntelu jaksa vieläkään kiinnostaa. Tilaisuus kuunnella satua on joka ilta tarjolla kun illalla on sadunlukuhetki siskon huoneessa, dysfaatikkopojat saattavat jonkun aikaa olla paikalla mutta liukenevat omiin leikkeihinsä hyvin sulavasti. Lasta ei voi pakottaakaan kuuntelemaan. Viittoen tuettu kuvakirjan tarinan luku jaksaa kiinnostaa loppuun saakka, jos aihe sattuu olemaan tarpeeksi kiinnostava.
|