Dysfasialla tarkoitetaan erityistä kielen ja puheen kehityksen häiriötä. Dysfaattisten lasten keskeisin ongelma on kommunikoida kielen avulla, tulla ymmärretyksi ja ymmärtää puhetta. Useimmilla dysfaattisilla lapsilla ja nuorilla on ongelmia sekä puhutun että kirjoitetun kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa.

Dysfasia on yläkäsite  kielen- ja puheenkehityksen häiriöille. Dysfaattisilla lapsilla voi olla monia erilaisia oirekuvia ja vaikeusasteiltaan erilaisia ongelmia. Dysfaattisia piirteitä voidaan havaita noin 2-vuotiaasta lähtien mutta lievä dysfasia voi ilmetä vasta kouluiässä oppimisvaikeuksina.

Dysfaattisten lasten kielelliset ongelmat ovat vaihtelevia. Puhe voi olla epäselvää tai puuttua kokonaan, lapsella voi olla myös vaikeita ymmärtämisongelmia. Sujuvastikin puhuvan dysfaatikon ongelmana voivat olla puutteelliset kielen käyttötaidot. Tarvittaessa käytetään vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja : viittomia ja pic-kuvia

Dysfasian oletetaan johtuvan raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä. Myös perinnöllisillä tekijöillä voi olla merkitystä dysfasian syntyyn.

Uusimpien tutkimusten perusteella voidaan olettaa että dysfasiassa on kyseessä kuulohahmottamisen häiriöstä. Dysfaatikon on vaikea erottaa puheen äänteitä ja painotuksia ja tämä vaikeuttaa huomattavasti mm. lukemaan opettelemista.

KIELIHÄIRIÖISET LAPSET JA DIAGNOSOINTI

Lapsen kielenkehityksen erityisvaikeutta sanotaan dysfasiaksi, jos hänen kielihäiriönsä perussyynä ei ole mikään muu nimetty sairaus tai vamma. Dysfasiadiagnoosi tehdään sulkemalla pois muut mahdolliset kielihäiriön syyt. Kielikyvyn häiriöt ovat erilaisia ja ne myös ilmenevät eri muodoissa riippuen lapsen iästä.

Vaikka dysfasian määritelmä on saatu täsmälliseksi niin eri asia on tutkia lasta, jolla on vaikeuksia puheen tuotossa ja/tai ymmärtämisessä. Puheen ymmärtämisen vaikeudesta kärsivät lapset ja nuoret eivät menesty ikätasonsa mukaan älykkyystesteissä. Rajanvetoa siitä aiheutuuko puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet älyllisen kehityksen viivästymisestä vai onko niin että kielelliset vaikeudet vaikeuttavat älyllistä suoriutumista mittaavien testien tekoa on vaikea tehdä. 

Lisäksi dysfaattiset lapset tuntuvat olevan herkkiä "ihmistuntijoita", jos tutkimuksia tekevät oudot ihmiset joihin lapsi ei koe voivansa luottaa voi totaalinen kieltäytyminen yhteistyöstä myös aiheuttaa ongelmia. Dysfaattinen lapsi voi yksinkertaisesti olla edes yrittämättä ymmärtää ja sulkee itsensä tutkimustilanteen ulkopuolelle.

Virallisessa tautiluokituksessa ei käytetä dysfasianimikettä vaan puhutaan puheen ja kielenkehityksenhäiriöstä (diagnoosinumero F80), jonka alalajeina ovat puheen tuottamisen häiriö     ( F80.1) ja puheen ymmärtämisen häiriö (F80.2). Kielihäiriöisillä lapsilla voi olla diagnoosina laaja-alainen kehityksen häiriö (F83)  jos kielellisten häiriöiden lisänä on oppimiskyvyn häiriö ja/tai motoriikan kehityshäiriö, viivästynyt puheen kehitys, kontaktihäiriö, neurologisen kehityksen erityisvaikeudet (F81). Kielellisiä ongelmia voi myös olla lapsilla joiden perusdiagnoosi on jokin "tunnetumpi" sairaus esimerkiksi epilepsia.

KIELIHÄIRIÖN LIITÄNNÄISOIREET

Monet kielihäiriöiset lapset ovat kömpelöitä. Kynätyöskentelyn vaikeuden vuoksi lapsi ei piirrä mielellään ja kouluiässä käsiala voi olla epäselvää. Oman kehon hahmottaminen  ja ympäristön kokonaishahmottaminen voivat myös tuottaa ongelmia.

Tarkkaavaisuuden häiriöt ilmenevät keskittymisvaikeutena ja ylivilkkautena. Keskittymisvaikeudet voivat vaikuttaa kaikkeen toimintaan tai  ne voivat rajoittua vaativiin kielellisiin suorituksiin.

Dysfaatikkolapsilla voi olla vaikeuksia kaverisuhteissa, ryhmätoiminnoissa ja tunteiden hallinnassa. Kontaktikyvyn ja vuorovaikutustaitojen puutteet voivat myös olla huomattavia.

Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on kielihäiriöiselle yleisesti vaikeaa. Luetun ymmärtäminen ja muistaminen on myös vaikeaa.

Puhetta tukevien/korvaavien kommunikaatiovälineiden (esim. viittomat ja pic-kuvat) käyttö on paikallaan silloin kun lapsella on vaikeuksia tuottaa tai ymmärtää puhetta. Nämä välineet toimivat lapsen apuna niin kauan kuin lapsi niitä tarvitsee. Korvaavat kommunikointivälineet auttavat lasta ymmärtämään puhetta ja toisaalta ne auttavat lasta ilmaisemaan itseään. Korvaavia menetelmiä käytetään puheen rinnalla mahdollisemman paljon lapsen normaalissa kasvuympäristössä; kotona, päiväkodissa ja koulussa. Lapsen arkipäivää "kuvitetaan" sijoittamalla kuvia lähelle toimintaympäristöjä, josta ne ovat kätevästi käyttöön otettavissa